Vuosi vaihtuu

Kun joulu on jäänyt taa, on aika suunnata katse tulevaan. Viime vuonna Tuomirannassa valettiin vuodenvaihteessa tinaa ja arvuuteltiin millainen vuodesta 2013 tulee. No, ihan hyvä vuosihan siitä sitten taisi tulla.

Vuosi sitten meillä tehtiin kanalaan remontti, jotta kaksi keskenään taistelevaa kukkoa sai oman kanaparvensa. Elämä jatkui tämän jälkeen rauhallisena.

Talvi jatkui melko pitkälle keväällä, mutta kun kesä lopulta tuli, se oli lämmin ja pitkä. Vuohet ulkoilivat, samoin pikkupossut ja kesäkuussa meille saapui kaksi kesäpossua. Ne saivat nimet Hinku ja Vinku. Kesän ajaksi meille muutti myös Vohveli-kukko ja sen viisi kanaa. Jojo kävi leikkauksessa ja loppukesästä meille tuli puolen vuoden asumiskokeiluun cockerspanieli Rauli. Belgianjättikani Pikku-Jussi nukkui ikiuneen pitkän elämänsä päätteeksi ja sitten alkoikin olla käsillä syksy.

Syksyllä saimme valtavat määrät possun lihaa ja niinhän siinä kävi, ettei suuri Hinkun kinkku mahtunutkaan aattona uuniin paistumaan. Koska uunia ei ollut kovin helppo juttu suurentaa, piti kinkkua pienentää. Saamme siis paistaa vielä toisen kinkun kevään 2014 aikana.

Vuodenvaihteessa meillä yritetään helpottaa eläinten elämää paukkeen keskellä. Vaikka maalla asutaankin, niin kyllä täälläkin ympäristö on uudenvuoden yönä kuin sotatanner. Koirat saavat ulkoilla sen mukaan, miten itse haluavat. Jojoa ei pauke haittaa, sehän on kuuro. Mutta jo pienenä se on ollut puolen yön aikaan ulkona, istunut maassa ja katsellut raketteja taivaalla tyynenä. Elvis vähän pelkää pauketta ja Raulin reaktioista ei vielä ole oikein kokemusta.

Vuohilassa palaa yleensä vuodenvaihteen yli valot. Tämä siksi, etteivät ulkona välähtävät raketit häiritsisi niin paljoa. Eläimet hoidetaan ajoissa, jotta emme availe enää ovia, kun alkaa paukkua. Uskomme, että nämä keinot osaltaan vähentävät eläinten vuodenvaihteen stressiä.

Toivotaan, että vuodesta 2014 tulee vielä edeltäjäänsä parempi.

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Kummeli Alivuokralainen tulee telkkarista

Meidän minisika Vicky on muinoin ollut suuri elokuvatähti. Se kun on näytellyt Kummeli Alivuokralainen elokuvassa. Filmillä Vicky istuu Oiva Lohtanderin sylissä ja sanoo painavan röhkäisynsä asiaan jos toiseenkin.

Yle TV2 esittää Alivuokralaisen perjantaina 27.12.2013 kello 20.00 alkaen. Tämä vinkiksi, jos tykkää Kummeli-poppoon huumorista, tai jos haluaa nähdä minisika Vickyn suuren shown. Röh!

Lämmintä joulua

 

Tässä Rauli näyttää mallia, miten kauniisti jouluna käyttäydytään. Hyvällä käytöksellä voi ansaita piparin.

 

 

Rauli toimii myös Joulupukin pikku apulaisena.

 

Hyvää joulua kaikille!

Toivottaa Tuomirannan farmin väki

 

 

 

 

 

Jojo joulukuusimetsässä

Tänään oltiin kuusen haussa metsässä. Jojo oli mukana.

Menneinä vuosina Jojo on useinkin ollut metsässä. Se juoksee vapaana, häipyy omille teilleen jälkien ja hajujen perässä ja palaa jossain kohtaa näyttäytymään, kun sitä kutsuu. Nykyään sitä ei enää niin vain kutsutakaan takaisin, se kun on lähes kuuro.

13-vuotias ikäneito vietti syntymäpäiviään keskiviikkona. Vaikka ihmisen ikään suhteutettuna mummelin ikä hipoo sataa, se taitaa kuitenkin edelleenkin olla meidän sporttisin koira. Kuulon heikkenemisen jälkeen me ihmiset olemme alkaneet opetella uusia tapoja kommunikoida Jojon kanssa. Onneksi koirat seuraavat tarkasti myös ihmisen elekieltä. Me olemme siis keksineet omia viittomamerkkejä, joita näytetään samalla, kun annetaan suullinen käsky. Esimerkiksi "istu"-käskyn kanssa yhtä aikaa nostetaan etusormi pystyyn. Kun kutsutaan luokse, taputetaan reittä. Jojo seuraa merkkejä hienosti.

Ilmassa oli hieman jännitystä kuusimetsällä. Kuulon perusteella Jojo ei meitä ainakaan löytäisi, jos se eksyisi. Alkuun neitokainen kuitenkin juoksenteli ihan lähialueilla. Se kirmasi Seija-myrskyn kaatamien puunrunkojen ohi, juoksi pitkää lenkkiä, mutta suunnisti kuitenkin aina samaan suuntaan kuin ihmisetkin. Ihmiset katselivat joulukuusta ja Jojo kirmasi syömään hirvenpaskaa. Sitten matka jatkui taas juosten ja hyppien yli mättäiden.

Jojo kirmasi metsässä vauhdilla. Kamera ei meinannut pysyä perässä.

Yhdessä kohtaa Jojo sitten katosi. Sitä ei näkynyt missään. Kävelimme edestakaisin niillä main, kun se oli aiemmin nähty. Kymmenisen minuuttia kului, kun neito yhtäkkiä kirmasi paikalle, aivan niin kuin se teki nuorempanakin. Sitä tuskin oli tilanne huolettanut, toisin kuin metsäretken ihmisjäseniä.

Ja kyllähän niitä sopivia kuusiakin löytyi samalla reissulla. Ihmiset (ja kissat ja koirat) saavat sisälle oman kuusen. Myös vuohet saavat karsinoihinsa joulukuuset. Kun ihmiset nauttivat kuusen tuoksusta ja sen kauniista koristeista, vuohille kuusi on kulinaristinen nautinto. Neulaset ja kaarna popsitaan parempiin suihin joulun pyhien aikana.

Nyt on siis kuusi. Ollaan askel lähempänä joulua. o<|:-)

Seija on hyvin, hyvin vihainen

Seija-tädillä on tainnut olla paha päivä. Joku on täytynyt pänniä pahasti, sen verran täti on paiskonut menemään. Nimipäivänsä vastaisen yön Seija riehui meillä oikein kunnolla, kolisteli nurkissa ja katkaisi sähköt. Aamulla oli ranteen vahvuisia, monen metrin mittaisia puun oksia tiellä ja lähiseuduilla oli useita puita nurin.

Meidän pihassa kesäkanojen aitauksen Seija oli nakannut kumoon ja sähköt ovat olleet pitkin päivää poikki. Onneksi vuohilassa on viltit ovien edessä, joten tuivertava tuuli ei ole päässyt sisälle. Kanojen kesäkausi on jo päättynyt, eli niiden kulkuluukut ulos on myös suljettu. Niinpä eläimet selvisivät Seijan vierailusta ilman ongelmia.

Iltaa kohti tyyntyi ja sähkötkin ovat olleet kunnossa jo monta tuntia. Ehkä Seija sai pahimmat kiukkunsa purettua. Terveisiä vaan tädille. :)

Sylivauva

Tällaista laiskaa menoa meillä Raulin toimesta. Sylissä on kiva köllötellä.

Sirius Musta on muuten toipunut sairaudestaan, mikä se sitten ikinä olikin. Antibioottikuuri tuli syötyä ja Dobbyn ja Elviksen kanssa on otettu painimatsia jo useasti.