lauantai 31. elokuuta 2013

Täs on Rauli, moi!

Rauli Badding Somerjoki (30.8.1947 - 14.1.1987) oli suomalainen laulaja ja lauluntekijä. Hänen kappaleitaan ovat mm. Bensaa suonissa ja Paratiisi. Täs on Rauli, moi! on vuonna 1999 julkaistu kokoelmalevy.

Eilen laulajan syntymästä tuli kuluneeksi 66 vuotta. Samaisena päivänä meille muutti laulajan kaima, ei-vielä-niin-kuuluisa Rauli.

Rauli on kahden vuoden ikäinen cockerspanieli, joka todellakin on saanut nimensä em. laulajan mukaan. Meillä asuva Rauli on leikattu ja nimestäkin voinee päätellä, että kyseessä on uros. Rauli on oikein kiltti ja ihmisrakas. Se tottelee hyvin, paremmin kuin meillä jo ennestään majailevat Jojo ja Elvis. Se on kaikinpuolin valloittava tyyppi.

Rauli tulee hyvin juttuun Elviksen kanssa. Varmaankin muusikkopiirit yhdistävät. Tai sitten se kakaramainen leikkisyys. Välillä yritetään vähän ottaa mittaa siitä, että kumpi tässä oikein on pomo. Jojon kanssa välit ovat viileän asialliset ja hyvä niin.

Rauli Badding Somerjoki oli kotoisin pienestä Someron kunnasta. Laulaja oli maaseudun poikia siis. Ehkä kaimakaksikolla on jotain muutakin yhteistä kuin nimi. Tämä karvaisempi Rauli ei nimittäin ole oikein sopeutunut kaupunkilaiskoiran elämään. Siksi se tuli meille. Rauli on meillä nyt asumiskokeilussa puolen vuoden ajan. Seuraavat puoli vuotta näyttävät, että onko tämä kaveri paremmin maaseudun elämään sopeutuvaa tyyppiä. Jos oikein hyvin käy ja jätkä pärjää joukon jatkona, se jäänee asumaan tänne meille pysyvästi.

Pitäkäähän jälleen peukkuja, tällä kertaa Raulille.


Täs on Rauli, moi!
Tältä sitä näytettiin aamulla, kun oli ryntäilty pihalla aamukasteessa.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Tikit pois

Jojon tikit poistettiin eilen. Eläinlääkäri nyppi tikit pois kun eläinten hoitaja ja meikäläinen makasi riuhtovan ja sätkyttelevän koiran päällä. Jojo ei tykännyt yhtään siitä, että se pistettiin selälleen ja mahaa alettiin nyppiä. Eläinlääkäri kehotti minua juttelemaan Jojolle rauhoittavasti. Totesin, ettei paljon auta, sillä Jojon kuulo on heikko ja päässä oleva pönttö tekee sen, että neito kuulee vieläkin huonommin. Lopulta vastarannan kiiski kuitenkin antoi periksi ja makasi kiltisti tutkimuspöydällä. Lopuksi mahaan ripoteltiin vielä Basibact-puuteria. Sitten saatiin lähteä kotiin.

Tänään Jojo pääsee eroon päässä olevasta pöntöstä ja pääsee ulkoilemaan pihalla vapaana. Hihnatuomio on päättynyt. Parin kuukauden päästä pitäisi viimeinen nisäkasvain käydä leikkauttamassa. Mutta sitä ennen haava saa kunnolla parantua.

Jojon "tuomio" oli muutenkin varsin hyvä. Patologi tutki nisäkasvaimet ja lausunnossa lukee seuraavaa:

"3 tuumoria: Fibroadenooma. Tutkituissa näytteissä todettiin hyvin rajoittunut hyvälaatuinen rauhaskasvain, johon liittyy epiteliaalisen komponentin lisäksi myös sidekudosprolifetaatiota. Muutokset vaikuttavat kokonaan poistetulta. Kyseessä on nk. fibroadenooma.

1 tuumori: Diktaalinen adenooma. Tutkitussa näytteessä todettiin hyvin rajoittunut hyvälaatuinen apokriinirauhasen tiehytepiteelistä alkunsa saanut kasvain. Kasvaimessa on ainoastaan epiteliaalinen komponentti, joka on järjestäytynyt tiehytrakenteita muodostavasti. Tiehyitä vuoraa kaksikerroksinen epiteeli, joka paikoin muodostaa papilleja, jotka työntyvät laajentuneiden tiehyeiden sisään. Strooman määrä on vähäinen. Kasvainkudos ei ulotu tukitun näytteen reunoille.

Tämän tyyppiset kasvaimet eivät yleensä uusiudu paikallisesti täydellisen kirurgisen poiston jälkeen. Kasvaimien esiintyminen multippeleina voi lisätä uusien kasvaimien kehittymisen riskiä."

Tarvitsisin tämän kaiken kunnolliseen ymmärtämiseen latinan sijaan selkokieltä. Mutta eläinlääkäri kiteytti vielä keskeisimmän asian: Kaikki kasvaimet olivat hyvälaatuisia.

On se vaan aika terve mamma, se Jojo! :D

lauantai 24. elokuuta 2013

Jäähyväiset

 
Muistoissamme Pikku-Jussi 21.4.2007 - 23.8.2013

Pienenä poikana



Uudessa ulkotarhassa


Kurkistus pusikosta
 
 
Ja sitten Pikku-Jussi pompotteli pois luotamme..

lauantai 17. elokuuta 2013

Pönttöpää

Jojon leikkaus oli keskiviikkona. Se oli hermoja raastavan jännittävää omistajille. Nukutus meni kuitenkin hyvin, samoin leikkaus. Leikkaushaavasta tuli pitkä ja lompakko laihtui melkoisesti. Jojo sai kotiin mukaan antibioottia pariksi viikoksi ja kipulääkettä viideksi päiväksi. Ekasta päivästä varoitettiin, että koira saattaa pissata alleen tai oksentaa. Nukutusaine kun voi tehdä huonon olon ja koira on varmasti väsynyt ja tokkurainen loppupäivän. Sitä ei ekana päivänä saa jättää valvomatta. Koiraa ei saa päästää kuin hihnassa pissalle, lenkille ei saa ekana päivänä mennä. Seuraavat kaksi viikkoa pitää muutenkin ulkoilla vain hihnassa.

No, ehkä koirat tavallisesti ovat väsyneitä leikkauksen jälkeen. Meillä niin ei käynyt. Jojon maha oli luonnollisesti varmasti arka. Siksi se ei suostunut menemään makaamaan ollenkaan. Leikkaus teki siitä levottoman. Se mennä tepsutti huoneesta toiseen.

Ajattelin, että sen liikkumista täytyy rajoittaa. Vein vilttejä ja muita pehmoisia tekstiilejä pannuhuoneen lattialle. Sinne linnoittauduin Jojon kanssa muutamaksi tunniksi. Luin keskeneräisen kirjan loppuun ja samana päivänä ilmestyneen Aku Ankankin kahlasin alusta loppuun. Samalla rapsuttelin Jojoa. Se ei kuitenkaan mennyt makaamaan, saati nukkunut.

Iltaa kohden levottomuus väheni. Ruokahalu ei mammalta ollut kadonnut mihinkään, vaan se hotki sapuskansa vähintäänkin yhtä kovalla innolla kuin aikaisemmin. Ei mikään ihme, että nälkä oli, sillä ennen leikkausta pitää olla 12h syömättä. Yön Jojo nukkui jo hyvin. Se kuorsasi kyljellään vanupeiton ja viltin päällä.

Jojo sai päähänsä pöntön, jottei se nuolisi leikkaushaavaa. Antibiootitkaan eivät auta, haava ei parane, jos koira saa nuolla leikkaushaavaa. Toiset koirat häpeävät päässä olevaa pönttöä ja möllöttävät vain nurkassa. Jojo ei onneksi tee niin. Se koheltaa pöntön kanssa samalla lailla kuin ennenkin. Se tökkii sillä pohkeita, kun se seuraa perässä ja kolistelee sitä huonekaluja vasten. Se saa pöntön kanssa juotua hyvin vettäkin. Syömisen ja ulkoilun ajaksi pönttö otetaan pois. Se antaa kiltisti laittaa pöntön takaisin päähänsä.

Nyt on kulunut pari päivää leikkauksesta. Jojo on ekan päivän jälkeen ollut täysin oma itsensä. On hämmästyttävää, ettei sen käytöksestä huomaa lainkaan, että se olisi toipilas. Sama kohellus jatkuu kuin ennenkin. Jojoa joutuu jopa vähän rajoittamaan. Se kun alkaa aina hyppimään nähdessään talutushihnan. Siksi hihna täytyy ottaa esiin vaivihkaa, laittaa kaulaan ja lähteä heti ulos. Pomppiminen kun ei pari päivää sitten leikatulle typykälle taida olla hyväksi.

Parin viikon päästä tikit poistetaan ja ensi viikolla pitäisi tulla patologin lausunto siitä olivatko kasvaimet millaisia. Jojolle jäi vielä yksi nisäkasvain, sillä leikkaus oli nyt jo iso. Yksi nisä pitäisi siis vielä poistaa jonkin ajan kuluttua. Tikit poistetaan parin viikon päästä.

Jojo muuten saa lääkkeiden vuoksi ruokaa useammin kuin aikaisemmin. Sitä se itse varmasti arvostaa eniten.

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Leikkausta odotellessa

Jojolla on siis nisäkasvaimia. Se oli viime viikolla eläinlääkärissä arvioitavana, että mitä nyt tehdään. Neitokainen kohelsi lääkärissä tuttuun tyyliinsä, eikä meinannut pysyä paikallaan kun sydänääniä kuunneltiin ja nisäkasvaimia kokeiltiin.

Jojosta otettiin myös verikoe ja röntenkuvat. Röntgenillä oli tarkoitus selvittää ovatko kasvaimet syöpää, joka on lähettänyt etäpesäkkeitä muualle elimistöön. Diagnoosi oli seuraavanlainen: "JOJO / Utarekasvaimia. Rintaontelon rtg-kuvissa ei merkkejä etäpesäkkeistä." Eli sen osalta puhtaat paperit.

Samoin verikokeet, laaja verenkuva, toi esille, että Jojo on varsin hyvässä kunnossa. Kaikki (varmaan kaksikymmentä eri) arvot olivat normaaleja, viitealueen sisällä, yhtä lukuunottamatta. Yksi maksa-arvo oli koholla, mutta sekin johtuu siitä, että Jojo syö kortisonia. Eläinlääkärin mukaan sekin on ihan oppikirjojen mukaista, eikä aiheuta syytä huoleen.

Sekä eläinlääkäri että eläinten hoitaja kehuivat Jojoa erittäin hyväkuntoiseksi ja eläväiseksi koiraksi, vaikka vanha onkin. Koska kaikki näyttää hyvältä ja on todennäköistä, että Jojo voi jatkaa vielä jonkin aikaa hyvää, tervettä elämää, nisäkasvaimia leikataan ensi viikolla.

Pitäkää peukkuja.

maanantai 5. elokuuta 2013

Sarjamurhaaja liikkeellä!

Periaatteessa voisi mennä nukkumaan, kello on jo paljon. Käytännössä ei voi, sillä sarjamurhaaja uhreineen riehuu makuuhuoneessa. Siihen väliin ei kannata mennä puuttumaan, siitä ei seuraa kuin rumaa jälkeä.

Tulin vähän aikaa sitten kotiin, kuulin ääniä ja tiesin heti mistä on kysymys. Kissat olivat taas tuoneet hiiren sisälle. Se kiljui ja oli kohtaamassa loppuaan. Keittiössä tilanne varmistui. Dobby jahtasi siimahäntää, joka meni kiljuen karkuun. Makuuhuoneessa näkyi verta, joten tämä kaveri ei ollut päivän ensimmäinen uhri.

Dobby on jo tänä kesänä saanut tarhasta kiinni pikkulinnun ja muutamia hiiriä. Pikkulintu oli ilmeisesti lentänyt päin keittiön ikkunaa ja sitten pudonnut tarhaan, sillä yhtään lintua ei aiemmin ole kissojen saaliina ollut. Vaihteluahan tuo tuore täysliha on kissojen ruokavalioon ja kissat saavat toteuttaa saalistusviettiään, niin julmaa leikkiä kun se onkin.

Nyt pitää vain odottaa, että tämän illan kissa ja hiiri -leikki on ohi.