torstai 11. lokakuuta 2012

Kukkoilua

Kun siivosin kanalaa, ihastelin sitä, kuinka komeita meidän kukoista oli tullut. Meillä on siis kaksi kukkoa, plymouth rock - rotuinen Rokkikukko ja jättikochin Herttakunkku. Kaksikko on asunut meillä nyt reilun neljä kuukautta, eikä kumpikaan ole vielä täysikasvuinen. Kukkomaiset, komeat piirteet, alkavat kuitenkin jo hahmottua.


Rokkikukko ulkolee sadesäässä
Rokkikukkohan oli meille muuttaessaan kait kolmen kuukauden ikäinen, Herttakunkku vain muutamia viikkoja. Herttakunkun epäiltiin aluksi olevan tyttö, sillä nuorista tipuista on hankalaa varmaksi sanoa kumpaa sukupuolta ne edustavat.

Nuoren kukon tulo kanalaan ei välttämättä ole kukolle ihan helppo paikka. Kanat saattavat jopa tappaa uuden tulokkaan. Näin ollen myös Rokkikukon tulo kanalaan ei ollut sille ihan yksinkertaista. Aluksi, kun se oli vielä hintelä ja epävarma, se väisti kanoja. Sillä ei ollut orrella tilaa, vaan se nukkui munintapesään johtavilla portailla. Syömään se meni silloin, kun kanat olivat muualla. Kun heittelin ulkona herkkuja kanoille, piti aina pitää huoli, että evästä lentää myös vähän kauemmas, jotta Rokkikukkokin saa apetta.

Kanalassa ei kuitenkaan ollut vanhempaa kukkoa ja Rokkikukko kasvoi. Pian se muuttui kanojen silmissä ärsyttävästä tulokkaasta komeaksi johtajaksi. Ääni kellossa muuttui. Rokkikukkoa ei enää hätistetty pois, vaan se sai ylimmältä orrelta kunniapaikan, kanat alkoivat seurata ja kunnioittaa sitä.

Herttakunkulla oli ehkä helpompaa. Brahmakana Muffinssi adoptoi sen ja samanikäisen kanatipun Bertan siipiensä suojaan. Näin muut kanat eivät päässeet kiusaamaan sitä ihan pienenä. Tosin aika hintelä sekin vielä oli silloin, kun äitimuori päätti, että nyt pojan on aika pärjätä omillaan.

Herttakunkusta on myös kasvanut jo komea kaveri. Se ei kieu vielä, mutta Rokkikukon silmän välttäessä polkee jo kanoja. Se väistää Rokkikukkoa, joten ristiriidoilta on ainakin toistaiseksi vältytty.

Herttakunkku orrella
Toivoisin, että meille mahtuisi sopuisaa rinnakkaiseloa elämään kaksikin kukkoa. Meidän vanhan maatiaiskukko Vohvelin aikaan se ei olisi tullut kysymykseen. Vohveli piti tarkan huolen siitä, että se on ainoa miespuolinen edustaja parvessa. Lapsia se kyllä suojeli, mutta kun nämä kasvoivat sen ikäisiksi, että alkoivat olla uhka isäpapalle, niin kyytiä saivat. Siksi muita kukkoja ei voinut olla.

Mutta jos nyt olisi toisin. Rokkikukko ja Herttakunkku ovat melko saman ikäisiä ja kummallekin riittäisi parvessa kanoja. Tilaakin on. Toisaalta taas Rokkikukko on plymouth rock - rotua, johon kuuluu tietynlainen aggressiivisuus ominaispiirteisiin. Katsotaan. On harmi, jos toisesta kukosta täytyy tehdä kukkoa viinissä. Kumpikin kukko on komea ja komistuu vain lisää kun aikaa kuluu. Lisäksi molemmat ovat hyväkäytöksisiä.

Pidetään peukkuja!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti