torstai 22. helmikuuta 2018

Maistaja

Ennen vanhaan kuninkaallisilla oli maistaja. Hänen tehtävänsä oli maistaa jokaista kuninkaallista ruokaa ja juomaa. Näin kunkku sai varmuuden, ettei kukaan yrittänyt myrkyttää häntä.

Meillä ei ihan niin hienoa ole, mutta Mappe näyttää ottaneen silti tehtävän omakseen. Toisaalta tuorepuuro on tämän hetken trendiherkku - ilmeisesti kissojenkin keskuudessa.









keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Koirahieroja



Talven pakkaset sopivat hyvin vaikka kauniiden  jäälyhtyjen tekoon. Pakkanen ja lumi ovat myös meidän Elviksen mieleen. Sen turkki on paksu ja lumessa on kiva köllötellä. Sen sijaan liukkaus ei Elvikselle sovi.

Meidän Elvis on pian 10-vuotias Welsh corgi, eli pitkäselkäinen makkara. Juurikin se selän pituus voi aiheuttaa vanhemmiten ongelmia, niin meilläkin.

Elvis alkoi oireilla selkäänsä talvella ja tuntui, että liukas keli vaikeutti sen kulkemista erityisesti. Tassut luistivat ja saattoi siinä hötäkässä selkäkin venähtää. Joka tapauksessa liikkuminen muuttui huonoksi. Annoin ukkelille kipulääkettä muutaman päivän ja hieroin sitä vähän. Se tuntui auttavan ja siitä kypsyikin idea kokeilla koulutettua koirahierojaa.

Hieroja tuli kotiin, mikä on tietenkin koiran kannalta stressittömin vaihtoehto. Hän paikansi heti selästä lämpimän kohdan, joka oli harmin aiheuttaja. Hieronta eteni pikkuhiljaa selkää eteenpäin ja näytti miellyttävältä. Elvis käyttäytyi rauhallisesti ja tuntui tykkäävän.

Hieroja vihjaisi, että Elvis on vähän paksu. Hoikemmassa kunnossa selkäkään ei rasittuisi niin paljon. Siispä jätkä joutui saman tien laihikselle ja onkin jo pikkuisen kutistunut.

Hieroja epäili, että Elvis voi olla pari päivää kipeämpi, kunnes toipuu hieronnasta. Vaan eipä ollut. Seuraavana päivänä ukkeli pomppi ja kirmasi, eikä selkävaivoista ollut tietoakaan. :) Koirahierontaa voi siis suositella.

tiistai 9. tammikuuta 2018

Urho kyläilemässä

Urho-possu lähti tänään käymään kylässä naapurikaupungissa. Tilaisuutta varten Urho pukeutui uuteen villapaitaan ja valjaisiin. Sitten mentiin.

Automatka sujui hyvin, kun välillä sai herkkuja kärsän eteen. Perillä Urho nostettiin autosta maahan pienen kiljahduksen kera. Rappusten kiipeäminen oli pelottavaa, mutta onnistui. Ovesta mentiin jo reippain mielin.

Kylässä ihmiset joivat kahvia ja Urho söi porkkanaa ja pullaa. Lattia tuli tutkittua tarkasti ja puukoria täytyi yrittää vähän maistaa, mutta se kiellettiin. Tylsää!

Kylässä tarjottiin voisilmäpullaa.


Äkkiä yläkerrasta hiipi kohti tiikeri! Tai sitten se oli kotikissa - ei voi olla ihan varma. Tämä kissa ei tykkää vieraista koirista, mutta possu ei haitannut yhtään. Kun kissa ei väistänyt, vaikka Urho sille vähän uhitteli, oli possun turvallisempi mennä syliin. Kissa kävi nuuhkimassa Urhon peppua, mutta sitten se vietiin toiseen huoneeseen, ettei Urhoa enempää pelottaisi.

Pois lähtiessä Urho selviytyi aika hienosti rappusista. Sen jälkeen piti tutkia koko piha ihan rauhassa.

Urho on älykäs ja se muisti mistä oli tullut ulos, vaikka piha oli iso. Kun tutkimusmatka oli tehty, alkoi Urho kiivetä rappusia takaisin sisälle. Sille kuitenkin kerrottiin, että nyt mennään autoon ja kotiin.

Matka oli ollut raskas. Kotona pieni possu söi, kävi pissalla ja meni nukkumaan.

torstai 28. joulukuuta 2017

Hoitotoimenpiteet possun kanssa

Sika on arka ja rutiineja rakastava eläin. Sitä ei juuri kannata pakottaa, sillä siinä tulee todennäköisesti häviämään. Lisäksi sialla on erinomainen muisti ja jos sian kokemus jostain on huono, on seuraava kerta edellistä vaikeampi.

Sika on äärimmäisen älykäs, mutta se ei ole miellyttämishaluinen kuten koira. Sika oppii siis nopeasti, mutta ei välttämättä halua olla ihmiselle mieliksi. Sen täytyy hyötyä asiasta jotenkin, eikä asia saa olla sille pelottava. Ruoka on loistava motivaattori ja asiat täytyy tehdä sellaisessa tahdissa, joka sopii sialle.

Urho-possu esimerkiksi tietää, että joka kerta kun se pissaa ulkona, se saa namin. Se on sisäsiisti ja nameilla varmistetaan, että Urho on sitä jatkossakin. Joka kerta kun tullaan ulkoa, Urhon kärsä pyyhitään ja se saa namin. Kärsä pyyhitään, vaikka se olisi puhdas. Näin rutiini säilyy ja sujuu hyvin silloinkin, kun kärsä on kyntänyt mutaa.

Villapaitojen ja valjaiden pukeminen onnistuu hyvin, sillä sitä on harjoiteltu ja aina saa sen jälkeen namin. Urho tykkää nykyään kylpemisestä, sillä kylpyveteen tipahtelee välillä nameja. Kun Urho kauhoo namia kärsällään vedestä, se pesee samalla itseään. Tietenkin possu pestään muutenkin.

Sorkkien leikkuu ja korvien puhdistus onnistuu parhaiten kun possu nukkua retkottaa säkkituolissa peiton alla. Kun Urho on riittävän rento ja se tietää mitä tapahtuu, se ei vaivaudu heräämään toimenpiteiden ajaksi. Tietenkin sorkkien leikkuussa on oltava äärimmäisen varovainen. Sattua ei saa, tai seuraavan kerran jäävät sorkat leikkaamatta.

Urhon kanssa on harjoiteltu hieman myös kohdetyöskentelyä. Toisin sanoen Urho koskettaa kärsällään palloa, joka on kepin päässä. Sen jälkeen se saa jälleen namin. Tästä on hyötyä, sillä eläintä saa näin ohjailtua esimerkiksi kulkemaan toivottuun suuntaan. Siitä voi myös olla hyötyä pelottavassa tilanteessa, kuten eläinlääkärissä. Pallon koskettaminen on tuttua ja siitä saa namin, vaikka muut asiat ympärillä ovatkin vieraita ja pelottavia.

Tietenkin Urho osaa myös soittaa pianoa ja tietää, että sohvalle ei saa mennä. Se pääsee hyppäämällä pois aitauksestaan, mutta jää sinne  silti tyytyväisenä yöksi ja ihmisten työpäivien ajaksi. Pois se saattaa hypätä, kun huomaa, että ruokaa on tarjolla. Silloinkin possu ohjataan takaisin aitaukseen ja päästetään ovesta sitten, kun se osaa olla nätisti.

Monenlaisia asioita pieni kärsäkäs siis lopulta osaa. Ihmiset oppivat sian kanssa säännöllisyyttä ja kärsivällisyyttä ja pakko on oppia vähän oveluuttakin - muuten ei onnistu.

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Seisova kiima

Vicky-minisika on lähes 11-vuotias tukeva ja hieman arvaamaton vanharouva. Ikääntyminen on viime kuukausina ruvennut näkymään. Rouvan kuulo esimerkiksi on heikentynyt selvästi ja käytös muuttunut rauhallisemmaksi.

Sika on erittäin reviiritietoinen, eikä Vickyn karsinaan ole vierailla mitään asiaa. Kun Vickylle antaa ruokaa, sitä voi rapsuttaa pikaisesti tai taputtaa pyllylle, mutta enempä rouvaa ei ole syytä häiritä. Tämä pikainen hipaisu on kuitenkin tärkeä, sillä sika nauttii kosketuksesta. Asian merkitys on nyt korostunut, kun Danielia ei enää ole.

Emakolla on kolmen viikon välein kiima. Kun Vickyllä on niin sanottu seisova kiima, se on erityisen lempeä ja haluaa rapsuttelua. Tänään Vicky halusi ulos, pysähtyi lumeen vuohilan rappuselle ja jäi siihen pönöttämään kuin maahan juurtunut tatti. Mikään ei tehonnut. Tarjosin sille leipää, mutta possu vain seisoi. Rapsuttelin ja silittelin. Possu nautti siitä, mutta ei liikahtanutkaan. Koska ulkona oli aika kylmä, piti possu saada sisälle.

Vickyn pylly oli ovelle päin ja kärsä avaran maailman suuntaan. Possu piti saada kääntymään, jotta suunta edes olisi oikea. Vickyllä ei ollut aikomustakaan auttaa. Siispä hain harjanvarren jolla ohjasin possun kärsää oikeaan suuntaan. Samalla työnsin kaikin voimin pyllystä. Jos joku olisi nähnyt touhumme, hän olisi varmasti nauranut. Minuakin nauratti.

Lopulta onnistuin kääntämään sian. Työnsin sitä kaikin voimin, jotta sain sen sisälle. Sen karsina on aivan käytävän päässä, jotten lykkäysmatkaa oli melkoisesti. Possu seisoi, eikä liikuttanut jalkojaan lainkaan. Oikeastaan se lähes istui ja nojasi pepullaan kaikin voimin minuun. Nauroin ja juttelin sille, rapsuttelin ja harjasin sitä lattiaharjalla. Kaikesta se tykkäsi. Sitten tuuppasin sitä taas vähän eteenpäin.

Kun possu oli karsinassa, olin aivan hikinen. Jatkoin juttelua ja rapsuttelua ja pienensin sen kärsän eteen leipäpaloja. Vähitellen Vicky heräsi transsistaan ja alkoi mutustella leipää. Rapsuttelin sitä vielä tovin ja jätin sen sitten rauhassa syömään.

lauantai 23. joulukuuta 2017

Extraeläimellinen joulu

Joskus tulee nopeasti eteen tilanteita, joissa pitää toimia. Me pääsemme tänä jouluna hoitamaan omien karvakamujemme lisäksi muutamaa muutakin eläintä.

Meillä on sisällä talossa aika paljon porukkaa normaalisti: kissat Dobby ja Mappe, koirat Rauli ja Elvis, marsut Maltti ja Valtti, sekä minisika Urho. Kaikkien kemiat eivät kohtaa, joten kaikki eivät saa olla kaikkien kanssa tekemisissä.

Meille ei oikein mahdu taloon enempää väkeä, mutta nyt kävi niin, että kaksi perhoskoiraa tarvitsi hoitopaikan jouluksi. Siksi piti vähän järjestellä. Rauli lähti tuttuun paikkaan viettämään joulua ja on kuulemma ollut kiltti ja viihtynyt hyvin.

Meille saapui kaksi hauvaa hoitoon. Lisäksi käymme ruokkimassa paria kissaa ja hoitamassa hevosta ja ponia.

Nämä kaverit viihtyvät nojatuolin selkänojan päällä. Siitä on suora näkyvyys ulos.