torstai 15. kesäkuuta 2017

Urho

Lauantaina vietetään Urhon nimipäivää. Lauantaina tulee myös kuluneeksi tasan viikko siitä, kun meille muutti suloinen pieni minisika, joka sai nimekseen Urho. (Meillä kun on jo Ruotsin kuninkaalliset prinsessa Vicky ja komea herra Daniel, niin piti kotimaankin valtionjohtoa saada edustetuksi.)

Urho asuu nyt ainakin toistaiseksi sisällä, sillä se on vasta vajaan parin kuukauden ikäinen. Se on kooltaan niin pieni, että mahtuu sujuvasti kissan valjaisiin. Sillä on siis valtava kokoero aikuisiin lajitovereihinsa.

Urho piti opettaa käyttämään hiekkalaatikkoa, mutta sitä ei tarvittu. Urho nimittäin pissaa ja kakkaa vain ulos. Sika voi siinä mielessä olla helppo opettaa sisäsiistiksi, että sen vessa on aina samassa paikassa. Tietenkin voi olla vähän hankalampi tilanne, jos possu valitsee pissapaikaksi olohuoneen maton tai muun vastaavan...

Urho on poikkeuksellisen itsevarma tyyppi. Se oli viisihenkisen pahnueensa rohkein pikku possu. (Vicky esimerkiksi oli pahnueensa arin ja se näkyy sen käytöksessä.)

Possut ovat epäileväisiä ja suhtautuvat pelokkaasti ihmisiin ja eläimiin, jotka eivät kuulu niiden laumaan. Rutiinit ovat possuille turvallisia ja rakkaita ja poikkeustilanteet pelottavia. Siksi olikin hämmästyttävää, että possu sopeutui todella nopeasti ja kellahtaa nyt rapsutuksesta kyljelleen helposti.

Urhon kanssa on jo opeteltu monia asioita: valjaiden pukeminen onnistuu hienosti ja riisuminenkin aika hyvin. Possu sietää myös pikkuisen nostamista, vaikka se on sialle hyvin vastenmielistä. Ulkoilun ja syömisen jälkeen opetellaan kärsän pyyhkimistä liinaan.

Urho on leimautunut vahvasti Farmariin. Allekirjoittaneen kanssa possu tulee erityisen hyvin juttuun ja pikkuisen vierastaa muita ihmisiä. Se kokeilee sikamaiseen tapaan olisiko sillä mahdollisuus kohota hierarkiassa. Tätä testataan kiukuttelulla ja jääräpäisellä käytöksellä, ehkä jopa pienellä uhoamisella. Kun se ei kuitenkaan tuota toivottua lopputulosta, sikapossu tyytyy tilanteeseen ja käyttäytyy taas hyvin.

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että Urho ei ole yhtä säyseä kaveri, kuin aina ystävällinen ja lempeä Daniel. Toisaalta se vaikuttaa olevan rohkeampi ja ennakkoluulottomampi kuin kumpikaan aikuisista possuista. Luultavasti se tarvitsee selkeät säännöt, tai se ottaa vallan, mutta kyllä siitä mallikelpoinen possu varmasti tulee. :)

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Pikku Danielin pikkuruinen mutakuoppa

Ihanaa, lämmintä! Eläimetkin ovat nauttineet kesäisestä kelistä.

Possut kaivoivat aitaukseensa pienen kuopan, jonne minä kävin kaatamassa kastelukannullisen vettä. Siitä tuli pikkuinen mutakuoppa, jossa voi pienet possut vilvoitella. ;)



maanantai 8. toukokuuta 2017

"Kevät"

Eilen katselin, kuinka valkovuokot kukkivat metsänreunassa täynnä elämäniloa. Tänään katselin, kun maisema on verhoutunut kymmenen sentin lumikerrokseen. >:( Kevät on sitten tänä vuonna tällainen, lunta ja kylmää, välillä ripaus aurinkoa. Kurjaa keliä on luvassa ilmeisesti vielä jonkin aikaa.


Onneksi mukaan on mahtunut lämpimiäkin päiviä. Vuohet ja possutkin ovat päässeet jo välillä ulkoilemaan, kissoille on pidetty ikkunaluukkua auki ulkotarhaan. Ainoastaan kanat odottavat kesäkuun ensimmäistä, jolloin lintujen sisälläpitoaika päättyy ja kanat saa luvan kanssa päästää ulkoilemaan. (Lintuinfluenssavaaran vuoksi lintuja täytyy pitää sisällä lintujen kevätmuuton ajan, eli kesäkuun alkuun.)


Viikonloppu oli onneksi aurinkoinen ja lämmin. Sen aikana ehti tehdä jos minkälaisia keväthommia eläinten hyväksi ja muutenkin. Lauantaina tehtiin se jokakeväinen jättioperaatio; vuohien kestopehkun tyhjennys. Siinä riittää p***n lapioimista ja hikoilemista useammaksi tunniksi, tällä kertaa 44 kottikärryllisen verran.


Vuohet ulkoilivat koko toimituksen ajan ja possutkin päivän lämpimimmän osuuden. Siellä ne kaikki loikoilivat lämpimässä auringonpaisteessa ja katselivat, kun kottikärryllinen toisensa perään kulki niiden ohi.


Vuohien aitaa on täytynyt korjailla, sillä talven aikana osa aitatolpista on mennyt huonoon kuntoon. Eilen laitettiin vuohiaitaukseen myös sähkö, sillä pelkkä verkkoaita ei riitä pitämään sarvipäitä toivotulla alueella.


Oman pellon heinä riitti ihan viime aikoihin asti. Viime viikolla vuohet saivat ensimmäisen kerran ostoheinää, mutta se ei maistunut niin hyvältä, kuin oma heinä. Toivottavasti tänä kesänäkin saadaan taas suuri määrä maukasta omaa heinää.


Mutta tule jo lämmin kevät ja kesä ja viivy kauan!

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Onnistunut kokeilu

Viime syksynä raportoin, että aion ensimmäistä kertaa kokeilla kestopehkua possujen kuivikkeena.

Kestopehku on siis kuiviketta, jota ei vaihdeta, kun se alkaa kostua, vaan sitä lisätään uusi kerros pitkin talvea. Näin päällimmäisenä on aina kuiva ja puhdas kerros. Kestopehku toimii myös eristeenä ja se lämmittää eläimiä.

Kokeilu osoittautui kannattavaksi. Possut eivät protestoineet järjestelyä vastaan, karsinassa säilyi lämpö aiempaa paremmin, eikä patteria tarvinnut pitää niin kuumalla. (Tosin paukkupakkasiakin oli melko rajoitetusti tämän talven aikana.)

Eilen oli sitten se päivä, kun possut pääsivät talven jälkeen vihdoin oikein kunnolla ulos. Lämpötila kipusi parhaimmillaan + 16 asteeseen.

Possujen ulkoillessa kestopehku karsinasta tyhjentyi hikisen lapion varressa heilumisen myötä. Tusinan verran kottikärryllisiä täyttyi ja karsina vastaavasti tyhjeni. Sitten vain uutta turvetta ja pahnaa tilalle.

Se on muuten aina keväisin hieno tunne, kun eläimet pääsevät kunnolla ulos. Myös kestopehkun tyhjennys on varma kevään merkki. Tosin nyt taitaa olla vasta osa-aikainen kevät, sillä vuohien karsina on vielä tyhjentämättä.





tiistai 28. maaliskuuta 2017

Pukki vai pässi, vaimikäsenytoli?

Kun eläimistä puhutaan, monella ihmisellä menee vuohi ja lammas iloisesti sekaisin. Ja jos eläinlaji on oikea, niin hämmennystä aiheuttaa sukupuolten nimeäminen. Tämä on kokemukseni mukaan melko tavallista.

Esimerkiksi Uuno muuttaa maalle -elokuvassa esiintyy komeasarvinen pukki, eli urosvuohi. Elokuvassa kuitenkin puhutaan kyseisestä eläimestä pässinä, eli uroslampaana. Suomisen perheen vaari juo eräässä Suomisen perheestä kertovassa elokuvassa kilin maitoa, eli lapsivuohen maitoa. Tosiasiassa vaari kuitenkin juo kutunmaitoa, eli poikineen naarasvuohen maitoa, sillä kili ei lypsä, eli anna maitoa. (Tai voihan se olla kilin maitoa silloin, jos vaari on pihistänyt kilille tarkoitetun maidon ja juo sen itse. Mutta se olisi vähän ikävästä tehty.) Tällaiset pienet epätarkkuudet eivät haittaa tai pilaa elokuvanautintoa.

Sen sijaan erään uutiskynnyksen ylittäneet jutun lukeminen oli minulle todella vaikeaa vähän aikaa sitten. Jäin hämmästelemään sitä, kuinka suppea eläintietous toimittajalla oli ja muu sisältö menikin minulta isolta osin ohi. Toimittaja nimittäin kirjoitti juttua kukosta, mutta ei osannut nimetä sitä. Hän käytti useampaan kertaan kiertoilmausta urospuolinen kana tai kanan urospuolinen edustaja. Jotenkin kuvittelin, että kana ja kukko ovat kaikille tuttuja jo viimeistään alakoulusta, mutta selvästikin olin väärässä. Asia jäi mietityttämään minua ja vähän huolestuttamaankin. Näinkö vähän me tiedämme eläimistä? Jälleen kristallisoitui se, että tiedämme nykyään hyvin vähän siitä, mistä ruoka tulee. Ehkä siksi tuotantoeläimetkin ovat meille vieraita.

Noh, mitäs näistä. Taidanpa tästä lähteä katsomaan, että onkohan urospuolinen kana muninut tänään paljon kilejä. Samalla käyn lypsämässä karjun. ;)

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Vicky 10 vuotta

Minisika Vicky täyttää tänään 10 vuotta. Pyöreiden vuosien kunniaksi Vicky avasi terassikauden mustan poikakaverinsa Danielin kanssa. Niistä tulikin varsinaiset kakkukestit, kuten videolta näkyy. :)




Hyvää syntymäpäivää Vicky!


sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Puputusta

Taas vaihteeksi luvassa marsujen kuulumisia.

Maltti ja Valtti voivat hyvin ja ovat kovia poikia syömään. Suunnilleen kaikki on suurta herkkua; kurkku, tomaatti, salaatti, heinä, leipä ja siemenseos, vain muutamia mainitakseni. Ja siitä päästäänkin melko luonnolliseen seuraukseen: Kummankin marsun paino on noussut. Maltti painaa 1050 g ja Valtti 933 g. Valtti on siis jopa saanut hieman Malttia kiinni painon kehityksessä.

Epäilen vahvasti, että marsut ovat kärsineet C-vitamiinin puutteesta aiemmin elämässään. Sen seurauksena voi ilmeisesti tulla iho-ongelmia helpommin. Lisäksi kummallakin marsulla on hammasongelmia: Toinen ylähammas on jossain vaiheessa katkennut, Valtilla pahemmin.

Luin marsujen hoidosta ja sain tietää, että myös hampaan katkeaminen voi liittyä kyseisen vitamiinin puutostilaan. Jyrsijöiden hampaat kasvavat koko ajan (siksi ne tarvitsevat kovaa pureskeltavaa).

Hampaiden kuntoa täytyy nyt seurata. Kipeältä hampaat eivät sikäli vaikuta, että molemmat syövät reippaasti. Kumpikaan marsu ei hyväksynyt raastettua ruokaa, vaan popsivat porkkanaansa mieluummin kovassa muodossa. Ja kun se onnistuu hyvin, niin mikäs siinä.

Valtin iho on parantunut. Se ei enää hilseile ja turkki on muuttunut tiheämmäksi ja pörheäksi. Hoito on siis tehonnut. Toivottavasti suunta jatkuu samanlaisena.

Tässä vielä videopätkä kaksikon elämästä. Huomio! Ei heikkohermoisille! Video sisältää sen verran jännittäviä tapahtumia... (Tai ehkä ei. Mutta on ne silti aika söpöjä otuksia.)